Torstai 26.3.

Ensi-ilta ja muut näytökset lähestyy uhkaavasti, kun aikaa on jäljellä enää alle kuukausi ensi-iltaan. On hassua kuinka nopeasti aika on mennyt. Torstaina harjoiteltiin tansseja ja näytöksiä lukion tiloissa. Itse en ole mukana monessa näytöksessä, joten on mukavaa katsoa sivusta ja huomata, että ollaanhan sitä edistytty syksystä. Odotan innolla pääsiäisen jälkeisiä treenejä.

Marika Arkkukangas

Torstai 19.3.

Katson torstain lukujärjestystä, ja minulla on aamuvapaa ja helpot tunnit koulussa. Mutta sitten muistan, että torstai onkin pisin, raskain ja uuvuttavin päivä kaikista muista päivistä.

Musiikkiteatteri on alkanut saamaan enemmän painoarvoa minunkin lukkarissani, vaikka minulla ei suurinta roolia musikaalissa olekkaan. Tämähän vain voi tarkoittaa sitä,

että musikaali etenee kovaa vauhtia eteenpäin. Harjoitukset kestävät kerta kerralta kauemmin,ja jokaiseen kohtaukseen lisätään pieniä yksityiskohtia,jotka tekevät kohtauksesta entistä hauskemman.

Muutamat yksityiskohdat syntyvät pelkästään improvisoimalla, ja sehän synnyttää musikaaliporukan keskellä naurua ja riemua.

Minulla on soolo-osuuksia yhdessä laulussa, ja hieman jännittää, että miltä oma ääni kuulostaa itse musikaalissa, koska en itse ole vielä kertaakaan laulanut yksin

näytelmässä. Entä jos aloitankin laulamaan väärässä kohdassa? Entäpä väärältä korkeudelta?  Onneksi olemme pitäneet muutamat lauluharkat, ja useat kohdat ovat varmistuneet 

laulunopettajien kanssa jatkuvalla jankkaamisella. Uskon kuitenkin vahvasti, että me onnistumme saamaan tämän kaiken ajoissa kasaan, ja esittämään sen onnistuneesti.

Mikko Patana

Tiistai 17.3.

Menen koulun jälkeen laulutreeneihin pari minuuttia tyylikkäästi myöhässä. Käymme läpi kappaleita ja niiden stemmoja, ja pikkuhiljaa alkaa myös jo olla varmempi fiilis laulaa. Ensi-iltaan on enää noin kuukausi aikaa - niin lähellä mutta niin kaukana. Luulen, että tulevat viikot kuluvat nopeasti tasapainotellen uhkaavasti lähestyvän koeviikon ja musiikkiteatterin välillä, mutta se ei haittaa, sillä musikaalin tekeminen on mielekästä ja opettavaa!

Ilona Jussinmäki

Torstai 12.3.

Istun lukion bändiluokan lattialla ja kuuntelen, kun Dingon tutut kappaleet tulevat kavereideni laulamina ja soittamina. Samalla mietin tanssikoreografioita, sillä pari edellistä päivää on kulunut melko pitkälti tansseja opettaessa. Musiikki alkaa muotoutua pikkuhiljaa ja koko musateatteri saa uuden merkityksen. Musikkiläpimenossa on aina sitä jotain.

Läpimenon jälkeen on vielä ihan musateatteritreenit. Ollaan nyt toista kertaa kansantaiteenkeskuksessa ja tunnelmaa löytyy sieltäkin. Tanssiessa täytyy keskittyä vielä kohtalaisen paljon liikkeisiin, mutta kyllä se siitä menee ennen ensi-iltaa.

Ainakin toivottavasti.

Pauliina Järvinen

Tiistai 10.3.

Kuviksen tunti loppuu. Kiiruhdan yläasteelta pihan toiselle puolelle lukiolle ja saliin.

Laulutreenit. Loppupotpuri. Taivas kun on paljon nuotteja. Onneksi minulla ei ole sooloa. Miks tää menee näin korkeelta? Ai ei se ollutkaan niin vaikeeta. Mut odotappa esitystä. 

Kipaisen äkkiä kämpille syömään vähän välipalaa ja hakemaan kenkäni. On tanssiharkkojen aika.

”Ja käsi kädessä kuljemme taloon autioon…” 

Miten ne askeleet meni? Noh, opin ne ensi-iltaan mennessä. Onneksi tää toinen kappale on helpompi. Hyppy, askel, askel…

Puh, ohi. Mut pakko harjotella sitä parikohtausta vapaa-ajalla…

Emilia Myllylä

Torstai 5.3.2015

Lähdin ajamaan Kaustiselta kotiin päin ja painoin auton radion päälle. Hymy levisi kasvoilleni, sillä juuri alkanut kappale on tullut minulle erittäin tutuksi viime kuukausien aikana: Dingon Autiotalo. Nahkatakkinen tyttö -musikaalin harjoitukset ovat siirtyneet Kansantaiteenkeskukseen. Tänään harjoitukset kestivät pitkään, ja opiskelijoiden kärsivällisyys laitettiin koetukselle. Tunnelma oli kuitenkin hyvä, sillä harjoituksien aikana pääsi nauramaan useita kertoja. Nyt kun harjoitukset ovat siirtyneet viralliselle esiintymislavalle on näyttelemisessäkin sellainen meininki, että tätä tehdään tosissaan. Roolivalinnat ovat onnistuneita ja näyttelijät kykenevät samaistumaan rooleihinsa. Lavalla nähdään monenlaisia rooleja teineistä mummoihin. Nahkatakkinen tyttö -musikaali on antanut minulle mahtavan mahdollisuuden kehittyä näyttelijänä. Muilta opiskelijoilta saamani positiivinen palaute ja ohjaajan antamat vinkit ovat auttaneet edistymisessä. Olen innoissani roolistani musikaalissa, koska saan näytellä itselleni täysin päinvastaista hahmoa. En paljasta tässä saamaani roolia, sillä se selviää, kun tulet katsomaan musikaaliamme. Haluan heittäytyä täysillä mukaan musikaalin maailmaan ja tehdä parhaani jokaisessa näytöksessä, jotta mahdollisimman moni haluaa tulla katsomaan musikaaliamme yhä uudestaan. Ohjaaja Aku-Petteri Pahkamäkeä lainaten: ”Dingon musiikkiin perustuva nuorisomusikaali kertoo joukosta nuoria, heidän matkastaan mökille, itseensä ja menneisyyteen.” Nahkatakkinen tyttö -musikaali sai kantaesityksensä Vantaan Vaskivuoren lukion produktiona tammikuussa 2014. Kaustisen musiikkilukion ensi-ilta Nahkatakkinen tyttö -musikaalille nähdään lauantaina 18.4.2015 klo 19 Kansantaiteenkeskuksessa.

Milla Koivisto