Istun lukion bändiluokan lattialla ja kuuntelen, kun Dingon tutut kappaleet tulevat kavereideni laulamina ja soittamina. Samalla mietin tanssikoreografioita, sillä pari edellistä päivää on kulunut melko pitkälti tansseja opettaessa. Musiikki alkaa muotoutua pikkuhiljaa ja koko musateatteri saa uuden merkityksen. Musikkiläpimenossa on aina sitä jotain.
Läpimenon jälkeen on vielä ihan musateatteritreenit. Ollaan nyt toista kertaa kansantaiteenkeskuksessa ja tunnelmaa löytyy sieltäkin. Tanssiessa täytyy keskittyä vielä kohtalaisen paljon liikkeisiin, mutta kyllä se siitä menee ennen ensi-iltaa.
Ainakin toivottavasti.
Pauliina Järvinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti