keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Maanantai 13.4.

Yo yo.

Kolme päivää enskareihin. Ristus.

Tää viimenen viikko ennen ensi-iltaa on aina siisti. Helvetin raskas se on, varsinkin noille muutamille joilla on isommat roolit ja jotka joutuu olla lavalla noin about joka kohtauksessa, mutta silti se on siisti. Jengi nivoutuu yhteen ja lämpiössä on sellainen lämmin tunnelma. 

Sikäli nyppiikin olla kipeenä.


Heh.



Kaikki on varmasti nähny jonkun tommosen zombieapocalypse -leffan joskus. Kyl te tiiätte, jossain labrassa jossain päin maailmaa on joku virus jolla on joku aakkosellinen etuliite (e.g. T-Virus) ja sit se kosahtaa paskaksi sinne labran lattialle ja se virus leviää tuuletuskanavia joihinki tyyppeihin ja niist tulee just niit limasia pellejä jotka kuolaa joka paikkaan ja  haluu syödä kaikkien naamat  Vähä sama fiilis tuli kun Suuri Johtajamme kailotti että pysykää kaukana henkilöstä X, koska henkilö X on spyttaillut  vatsataudin takia. Hän on saanut tartunnan.
Vatsataudin.

Eristäkää hänet.

Tuhotkaa virus.

Paetkaa.


Hysteria. Peskää käsiänne ja käyttäkää desinfiointiainetta.

Fly, you fools!


Onneks tyypit käyttikin. Paitsi mä. Taddadaa!  En siis ole nähnyt viimeisen parin päivän kehitystä projektissa. Sen verran voin kuitenkin sanoa, että tanssit alkaa(kai/ehkä/mahdollisesti) sujumaan ja laulut alkavat kuulostaa hyviltä. Taitteet ja vaihdot selkenevät vähä vähältä ja ajatus siitä, että 18. päivä pitäisi täydelle salille tykitellä Dingoa tolla porukalla ei välttämättä kuulostakaan niin pahalta. Kyl tyypit hyvin vetää ja kevätkin näyttäis hiljalleen olevan tuloillaan.


Ei siinä, Roosa näyttää hyvältä, Antti sopivan hipsteriltä, Allilla on vieläkin aivan jäätävä lauluääni ja Väinö on aika nappiin Dingo. Ja Valtteri on Valtteri. Siitähän ei pääse mihinkään.


Ja Santerilla on lämmin keho.

Ja ihanat rintalihakset.

Ja Muleksilla miehekäs parta.

Kalle Lahtinen



Kirjoittaja on Nahkatakkinen Tyttö -musikaalissa Vatanen, omaa yliluonnollisia voimia ja käy aktiivisesti metsällä Vladimir Putinin kanssa.

kuva: Veera Ailunka

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti